Maa oli märkä ja tumma

ja taivas kuin sokerilientä.

mun suussa maistui kardemumma ja kahvi

me käveltiin pellonviertä

kun mentiin seuraamaan auringonpimennystä

aamulla varhain kun suu on kuiva ja iho höyryää

Ja silloin painauduin sinuun niinkuin auringon syleilyyn ui kuu

ja sä kuiskasit vielä meidän avulla maailma pelastuu

ja jos en muuta niin sen tiedän et sinä hetkenä rakastin

kun päivä oli nuori ja ihanasti sekaisin

Tuuli hyväili nuorta viljaa

niin arkaa ja vaaleanvihreää

me seistiin aivan hiljaa

mä tuskin uskalsin hengittää

jossain kauempaa kuunneltiin radiosta

tietoja kuusta ja miltä näyttää varhaisaamun sää

Ja silloin painauduin sinuun...

Ja kun pimeys tuli, se tuli nopeaan

linnut nousi taivaalle huutamaan

mä meinasin itkuun purskahtaa

käviks tässä sittenkin näin

me puhuttiin

mitä jos me jäädään pimeään

voimattomina hetkeen värisemään

jäänteiksi maailmaan jäähtyvään

tuijottamaan ylöspäin

Ja mä painauduin sinuun..